Kamelihöykytyksen jälkeisenä yönä mulla tuli maha kipeeks ja kipuilin kolme kokonaista päivää. Eli Jodhpur meni vähän ohi, kun olo oli vielä vähän kuumeinenkin, niin ei viittinyt hirveesti markkinoilla pyöriä... Kuski vei meidät kuitenkin hyvään maustekauppaan ostoksille ja seuraavana aamuna (TAAS) yhteen linnaan, joka ei ollut mikään ihmeellinen.
Sen jälkeen ajeltiin Ranakpuriin, joka oli vielä pienempi ja rauhallisempi kylä kuin Pushkar. Siellä oli kuulemma joku tosi siisti temppelikin, mut oltiin nähty jo niin paljon temppeleitä, linnoja ja palatseja, et jätettiin välistä ja käveltiin vaan vähän ympäristössä. Temppelin sijaan päästiin kuitenkin vierailulle paikallisen perheen kotiin! Niillä oli pieni oljista ja puusta rakennettu maja, jossa ei ollut seiniä kun "makuuhuoneessa", jossa kaks sänkyä oli. Katoksen alla oli nuotiovärkit ja pata, jossa ne keitti meille teetä (varmaan ohikulkevan ojan vedestä). Sanoinkin Teemulle, et jos nyt ei mee maha sekasin nii ei sitten mistään. Perheen isä näytti meille niiden tomaattiviljelmät ja halus vielä tulla kuvatuks viljelmänsä keskellä. Ne halus tietysti vähän rahaa kun oltiin lähdössä, mut mielellään sitä vähän antokin. Pojat vei meidät vielä katsomaan yhtä makeeta järveä lähistöllä ja väitti, että siellä on krokotiilejä.
Illalla istuttiin hotellin ravintolassa ja juteltiin pitkään yhden tarjoilijan kanssa. Se oli tosi mukava, ja oli kiinnostunut meidän kulttuurista ja kulttuurieroista. Näytin Kumarille (kuskille) myös kuvia Suomesta. Teemulla meni TAAS oluesta maha sekasin... Pitää vissiin lopettaa kokonaan sen juominen.
Sunnuntai-aamuna tultiin Udaipuriin. Paikka on tosi kaunis, ja kutsutaan myös idän Venetsiaksi. Kuski lähti samana aamuna ajamaan takas kotiin, joten ollaan otettu vaan rennosti ja kävelty ympäri kaupunkia. Hotellin ravintola on tosi kiva ja siitä avautuu näkymä koko Pichola-järvelle ja Lake Palaceen, joten ollaan istuskeltu siinä pitkään iltasin. Vielä tää päivä aikaa tässä kaupungissa, ja illalla alkaa n. vuorokauden pituinen junamatka kohti Khajurahoa, jossa yksi yö ennen pyhää Varanasia!
Sen jälkeen ajeltiin Ranakpuriin, joka oli vielä pienempi ja rauhallisempi kylä kuin Pushkar. Siellä oli kuulemma joku tosi siisti temppelikin, mut oltiin nähty jo niin paljon temppeleitä, linnoja ja palatseja, et jätettiin välistä ja käveltiin vaan vähän ympäristössä. Temppelin sijaan päästiin kuitenkin vierailulle paikallisen perheen kotiin! Niillä oli pieni oljista ja puusta rakennettu maja, jossa ei ollut seiniä kun "makuuhuoneessa", jossa kaks sänkyä oli. Katoksen alla oli nuotiovärkit ja pata, jossa ne keitti meille teetä (varmaan ohikulkevan ojan vedestä). Sanoinkin Teemulle, et jos nyt ei mee maha sekasin nii ei sitten mistään. Perheen isä näytti meille niiden tomaattiviljelmät ja halus vielä tulla kuvatuks viljelmänsä keskellä. Ne halus tietysti vähän rahaa kun oltiin lähdössä, mut mielellään sitä vähän antokin. Pojat vei meidät vielä katsomaan yhtä makeeta järveä lähistöllä ja väitti, että siellä on krokotiilejä.
Illalla istuttiin hotellin ravintolassa ja juteltiin pitkään yhden tarjoilijan kanssa. Se oli tosi mukava, ja oli kiinnostunut meidän kulttuurista ja kulttuurieroista. Näytin Kumarille (kuskille) myös kuvia Suomesta. Teemulla meni TAAS oluesta maha sekasin... Pitää vissiin lopettaa kokonaan sen juominen.
Sunnuntai-aamuna tultiin Udaipuriin. Paikka on tosi kaunis, ja kutsutaan myös idän Venetsiaksi. Kuski lähti samana aamuna ajamaan takas kotiin, joten ollaan otettu vaan rennosti ja kävelty ympäri kaupunkia. Hotellin ravintola on tosi kiva ja siitä avautuu näkymä koko Pichola-järvelle ja Lake Palaceen, joten ollaan istuskeltu siinä pitkään iltasin. Vielä tää päivä aikaa tässä kaupungissa, ja illalla alkaa n. vuorokauden pituinen junamatka kohti Khajurahoa, jossa yksi yö ennen pyhää Varanasia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti